Sanna Väätänen

Esittelen täällä taidettani, animaatioita, maalauksia, sarjakuvia, videoita. Kirjoitan myös ohjeita hauskojen taideprojektien tekoon.

Picasso Blues

Oletko kuullut Picasson sinisestä kaudesta? Vuosien 1901 ja 1904 välisenä aikana Picasso maalasi runsain mitoin sini- ja turkoosisävyisiä maalauksia, joista tuli lopulta hyvin tunnettuja ja suosittuja. Maalauksissa on hieman hiljainen, jopa apea tai ainakin mietteliäs tunnelma. Niissä kuvataan lähinnä ihmisiä, jotka istuvat tai seisovat paikallaan.

Sain viime vuoden alussa innostuksen maalata Picasson sinisen kauden innoittamana omia maalauksia. Picasso teki omansa pääasiassa öljyväreillä (on pastelli- ja guassitöitäkin). Minun versioni ovat akvarelleja. Minusta vesiväri on mahtava työväline syvien ja tummien tunnelmien luomiseen, kun vain jaksaa olla kärsivällinen.

Toteutin lopulta kolmen maalauksen sarjan. Työt ovat noin A3-kokoisia ja maalattu akvarellipaperille. Katso myös alempaa isommat kuvat.



Tekniikasta kiinnostuneille

Kuvissa käytin myös kiiltomediumia, jota yleensä käytetään akryylimaalauksessa. Lisäsin kiiltomediumia sopiviin kohtiin, joihin halusin jättää valokohtia. Vesiväri ei tartu kiiltomediumin päälle, ainakaan kovin hyvin, joten sen kohdalle jää vaaleampi alue.

Vesivärimaalausta harrastavat tietävät ehkä maskinesteen, jolla voi saavuttaa vastaavia tuloksia. Se kuitenkin raaputetaan maalaamisen jälkeen pois, toisin kuin tässä. Kiiltomedium ei enää irtoa, joten se on pysyvä osa maalausta.

Tunnelmasta

Halusin välittää näissä maalauksissa rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä. Picasson kuvien apeuden halusin jättää pois. Vaikka nämäkin ihmiset istuskelevat rauhassa ja paikallaan, halusin niihin enemmän toivoa ja voimaa. Ehkä jokaisella heistä on juuri takanaan suuri voimainponnistus, jonka jälkeen he ovat hieman väsyneitä tai raukeita, mutta varsin tyytyväisiä saavutukseensa.

Silloin on hyvä ottaa rennosti ja levätä kaikessa rauhassa, sillä tavalla, mikä tuntuu itselle hyvältä.


Picasso Blues, 2016, Sanna Väätänen



Ateria, 2016, Sanna Väätänen



Lämmin, 2016, Sanna Väätänen


Katso myös muita maalauksiani Maalaukset-sivulta! Siellä on mm. uusia pieniä sekatekniikkatöitä, joissa pääosassa ovat peurat.

Jazzmies - animaatio

Jazzmies on animaatio, jonka tein Muurlan opiston animaatiolinjan lopputyönä keväällä 2017.

Päähenkilönä on aivan tavallinen mies, joka menee jazzklubille. Pitemmittä puheitta, paina play ja anna jazzin viedä!





Animaation idea oli alkanut itää mielessäni jo ennen kuin menin opiskelemaan animaatiota. Se "perustuu tositapahtumiin". Olen kerran todistanut, kun musiikki alkoi asteittain tarttua hiljaisiin, yksin pöydissään istuviin miehiin.

Jazzmies oli projektin työnimi, josta tuli myös lopullinen nimi. Se tuntui olevan osuva ja rehellinen kuvaus, jota en lopulta halunnut kuorruttaa jotenkin hienommaksi.

Työvälineet

Animaatio: Adobe Animate
Jälkikäsittely: Adobe Premiere
Musiikin sävellys ja koosto: Ableton Live 9 Standard

Kiitokset

Suuri kiitos opettajalleni Markille, jonka palaute animaation tekovaiheessa oli arvokasta. Hän auttoi minua luottamaan ideaani ja sekä siihen, että yksinkertainen toteutustapa toimii. Kiitokset myös kaikille opiskelukavereilleni kommenteista ja kannustuksesta.

Lisää aiheesta ja muusta

Animaatio laitettiin katsottavaksi myös Muurlan animaatiolinjan blogiin. Sinne tehtiin minusta myös haastattelu, jossa kerron kouluvuoden tapahtumista.

Jos haluat nähdä lisää animaatioitani, niin tässä yksi viime vuodelta, Sadetanssi. Käy katsomassa, miten pitkä kuiva kausi päättyy.

Helppo taittelutapa zinen tai pienlehden tekoa varten

Näillä ohjeilla, voit taitella edellisessä postauksessa olleiden Kalindov-aiheisten zinejen kaltaisia pienlehtiä. Taittelu on helppoa, eikä lehteen tarvita niittejä, vaan se pitää itse itsensä kasassa.

Lehteen tulee aina kaksinkertainen paperi joka kohtaan. Koko lehti koostuu yhdestä A4-arkista, joka taitellaan kahdeksaan osaan ja johon leikataan keskelle viilto. Sitten lehti voidaan taitella lopulliseen muotoonsa ja piirtää siihen.

Kun lehti on valmis, sen voi avata takaisin arkiksi, ja kaikki sivut ovat yhdellä puolella paperia. Siten sen on tosi helppo kopioida ja tehdä sitten uusia lehtiä siitä vaikka myytäväksi tai kavereille annettavaksi.

Tarkemmat ohjeet ovat siis tässä!

1. Aloita taittamalla A4-arkki kahtia pituussuunnassa.

2. Taita sitten arkki kahtia myös leveyssuunnassa.

3. Käännä arkki kahtia edellisen taitteen kohdalta. Taite on tässä vasemmalla puolella.

4. Taita edelleen taitettu arkki kahtia viemällä taitettu reuna avoimen reunan päälle..

5. Paperi edellisen vaiheen lopuksi.

6. Avaa taitettu arkki auki.

7. Seuraavaksi leikkaa paperiin viilto keskelle kuvan osoittamaan kohtaan uloimpien taitteiden väliin (sininen viiva keskellä).

8. Viilto on helpointa tehdä askarteluveitsellä tai katkoteräveistellä, mutta jos sellaista ei ole käytettävissä, voit aloittaa viillon teräväkärkisillä saksilla. Tässä käytin kynsisaksia.

9. Loppuosan leikkasin tavallisilla isoilla saksilla, koska kynsisakset ovat käyrät. :)

10. Tässä paperi taiteltuna ja leikattuna.

11. Tässä vielä toisesta kuvakulmasta. :)

12. Taita arkki taas keskeltä kahtia leveyssuunnassa.

13. Ota arkki käteen ja käännä se niin, että taite jää alaspäin. Voit ottaa molemmilla käsillä kiinni, eri puolilta (kuvassa käytännön syistä vain yksi käsi, koska toisella piti kuvata). Paperin "nurja" puoli tulee luultavasti itsestään vähän näkyviin arkin auki olevasta päästä, mikä on hyvä asia. Nurjan puolen osiot taitetaan nimittäin toisin päin vastakkain seuraavassa kohdassa.

14. Käännä taitetun puolen reunoja siten, että leikkauskohdat erkanevat toisistaan.

15. Käännä niin pitkälle, että nurjan puolen osat koskettavat toisiaan.

16. Paperissa pitäisi nyt olla neljä erillistä sakaraa. Jokaisessa on kaksinkertainen paperi.
17. Taita sitten jostakin kohdasta nämä tuplasivut siten, että niistä muodostuu vihko. Itse valitsin ensimmäiseksi sivuksi sellaisen, jossa on taite yläreunassa. Silloin etusivusta ja koko lehdestä tulee jämäkämmän näköinen, eikä sivuja tarvitse liimata tai teipata yhteen.



18. Lehti on valmis!

19. Tässä vielä lehti avattuna keskiaukeamalta. Kuten kuvasta näkyy, osa sivuista on reunasta auki ja osassa on taitteita. Se kuuluu tämän lehden tyyliin ja taittelutapaan. Jos haluat hienostuneempaa taittelua, muita taitteluohjeita on tulossa! 

20. Esimerkin vuoksi numeroin taitellun lehden sivut.

21. Kun avasin taitellun lehden, sivujen numerot ja suunnat näkyvät hyvin. Voit nyt piirtää lehden sisällön suoraan taitellussa muodossa tai avattuna. 
Zinen tai pienlehden taittelu saattaa olla hieman ajatustyötä vaativaa, mutta tämä on yksi helpoimmista tavoista. Tällä tavalla taitellen lehdestä ei tule aivan helposti täydellisen suora, vaan yleensä joku sivu tai nurkka vähän sojottaa. Se on kuitenkin myös osa tämän taittelutavan viehätystä. 

Teen myöhemmin ohjeita muista tavoista taitella omia lehtiä. Tule siis katsomaan pian uudestaan tai seuraa blogiani! Ks. seuraamisvaihtoehdot sivupalkista.

Kalindovin kuolemat

Joskus joku tyyppi vaan ärsyttää. Kalindov on sellainen. Hän seisoo varpaillaan ja tuijottaa. Se on todella epämiellyttävää. Jos siirryt, hän seuraa sinua ja jatkaa tuijottamista. Sellainen on Kalindov.

Tein hänestä kaksi zineä (pienlehteä), joiden tekeminen oli vapauttava kokemus. Kalindoviin liittyy minulla monta asiaa, joiden takia oli tarpeen päästä purkamaan patoutumia.

Tässä tulokset:

Zinet: Kalindovin kuolemat ja Tuijottaja pimeässä.

Kalindovin kuolemat -zinen ensimmäinen aukeama. Erilaisia kuolemia on yhteensä kuusi.

Tuijottaja pimeässä -zinen ensimmäinen aukeama.

Zinet on tehty taittelemalla yhdestä A4-arkista. Tämä on hauska ja kätevä tapa tehdä nopeita zinejä tai pienlehtiä. Niitä on myös helppo kopioida, koska kaikki kuvat tulevat yhdelle puolelle paperia. Taittelun ansiosta sivut menevät vihkon muotoon. Tein zinen kokoamisesta toisen postauksen.

Aikaa näiden tekemiseen meni arviolta korkeintaan 15 minuuttia per lehti. Mitään hienoa en tavoitellut, vaan nopeaa ja vapaata lopputulosta.

Teimme spontaanisti kolmen hengen voimin näitä Kalindov-kuvia. Tässä myös toisen innokkaan, mutta anonyymina pysyttelevän, osallistujan tuotoksia:







PS. Kalindov on Daniil Harmsin samannimisessä tarinassa esiintyvä hahmo. Tässä alkuperäinen tarina:

Kalindov seisoi varpaillaan

Kalindov seisoi varpaillaan ja tuijotti kasvojani. Se oli hyvin epämiellyttävää. Käänsin hänelle selkäni, mutta Kalindov kiersi juosten eteeni ja alkoi taas tuijottaa. Yritin suojautua häneltä sanomalehdellä, mutta Kalindov oli ovelampi kuin minä: hän sytytti sanomalehteni palamaan, ja kun se leimahti liekkeihin niin että paiskasin sen lattialle, hän jatkoi heti tuijottamista. Aloin hitaasti perääntyä ja livahdin kaapin taakse piiloon: sain vihdoinkin tilaisuuden levähtää Kalindovin julkeilta katseilta. Mutta lepohetkeni ei kestänyt kauan. Kalindov oli ryöminyt nelinkontin kaapin eteen ja tuijotti minua nyt alakautta. Kärsivällisyyteni loppui siihen: painoin silmäni kiinni ja potkaisin Kalindovia saappaalla kasvoihin.

Kun avasin silmäni, Kalindov seisoi edessäni naama veressä ja huulet riekaleina ja tuijotti edelleen kasvojani.


PS2. Mietin kerran tarinan merkitystä. Sehän on aika kummallinen katkelma, eikä siinä välttämättä ensin tunnu olevan päätä eikä häntää. Kalindov tosiaan tuntuu lähinnä ärsyttävältä hahmolta, josta ei pääse eroon vaikka miten haluaisi. Ja siinäpä se juju onkin.

Jos en halua nähdä jotain epämiellyttävää asiaa elämässäni, niin tiedän kyllä mieleni perukoilla, että asia on siellä ja että se pitäisi jotenkin käsitellä. Pystyn kuitenkin toistuvasti työntämään sen mielessäni sivuun tai jopa lähes väkivalloin karkottamaan asian pois, vaikka se olisi noussut ihan konkreettisesti esille tai sen välttelyn jatkaminen hankaloittaisi elämääni käytännössä tai ainakin aiheuttamalla sisäistä painolastia syyllisyyden tai muun ikävän tunteen muodossa.

Eikö maailma tosiaan toimi aikalailla niin kuin Kalindov, tuomalla käsittelemättömät asiat eteemme niin kauan, että lopulta taivumme ja päätämme tarttua toimeen?

Sadetanssi - animaatio

Kuukausia kestänyt kuiva kausi vaatii vakavia toimenpiteitä. Ratkaisu ongelmaan löytyy tästä animaatiosta.




Opiskelen parhaillaan animaatiota Muurlan opiston animaatiolinjalla. Tämä on siellä syksyllä olleella tietokoneanimaatiokurssilla tekemäni animaatio. Ohjelmana käytetty Adobe Animatea (entinen Flash).

Olen käyttänyt Flashia työn puolesta jo viitisentoista vuotta, pääasiassa pelien tekemiseen. Se on siis tullut tutuksi enemmän ohjelmoinnin ja pelimäisen lähestymistavan kautta - kaikki mahdolliset Flashin ja ActionScriptin versiot on tullut vuosien varrella kaiveltua pohjamutia myöten.

2000-luvun alussa hinku mobiilipelien tekemiseen oli niin suuri, että jouduimme työporukan kanssa todella etsimään ja venyttämään Flashin mobiiliversion (Flash Lite) rajoja. Hauskaa ja tuskallista yhtä aikaa, kuten pioneerityö useimmiten on, kun ei ole ketään, keneltä kysyä.

Aivan puhtaaseen animaatioon en kuitenkaan ollut Flashia suuremmin ennen animaatio-opintoja käyttänyt, joten on ollut nyt hauskaa palata vanhan tutun työkalun käyttöön uudesta näkökulmasta. On myös kivaa suunnitella ja toteuttaa itse hahmot ja taustat, eikä vaan koodata.